Moa esittäytyy

Vihdoin hieman raporttia uudesta perheenjäsenestämme tekstin muodossa. MaXwin Gamma aka Moa (lausutaan muuten Muua) syntyi maailmaan Malminkartanossa 21.9.2010. Allekirjoittanut riensi autokyydillä keskellä yötä paikanpäälle, mutta matkan aikana jo kolme pentua oli ehtinyt syntyä. Ensimmäisenä ulos putkahti ruskea narttu mustalla maskilla. Moa on kauniin Freidan (MaXwin Freida) ja upean Silaksen (Ringdove Jamiroquai) lapsukainen.

Moan syntymää oltiin odotettu jo kauan, vuosi ainakin. Pian koitti pikkuisen aika muuttaa uuteen kotiin!

Väsynyt shoppailija valitsi HappyPet -lemmikkieläinliikkeestä itselleen pedin.

Ensimmäinen yhteinen yö meni todella levottomasti ja allekirjoittanut nukkui ehkä yhden tunnin. Moa heräsi kitisemään parin tunnin välein ja äänekkäänä tyttönä rutisi myös kylkeä kääntäessään. Herkkänä nukkujana heräsin sitten jokaiseen pieneen äänähdykseenkin ja unisaldo jäi hyvin vähäiseksi. Siitä on kuitenkin edistytty, ja nyt yöt menee suurinpiirtein niin, että nukutaan yhdestätoista tai puoli kahdestatoista noin kuuteen, jollon pikkuinen alkaa heräilemään. Moa saattaa kitistä öisin pariin otteeseen (varsinkin kahden aikoja), mutta rauhottuu kun laitan sormet pentuaitauksen puolelle jossa neiti viettää yönsä. Aamuisin ollaan kuuden aikaan menty ulos, sen jälkeen riekuttu hetki, syöty, riekuttu taas, ehkä menty ulos ja sitten takaisin nukkumaan. Ollaan nukuttu vaihtelevasti yhdeksään/kymmeneen ja sitten taas ulkoiltu ja riekuttu, ja sitä rataa. Olen lähtenyt joka päivä kahdeltatoista koululle, jota ennen Moa on saanut vielä päiväruuan.

Kuva © Kerttu Haaslahti

Maanantaina ja tiistaina kun tulin kolmelta kotiin, kuului käytävään pienimuotoinen konsertti. Neiti selkeästi on protestoinut pentuaitauksessa oloa, vaikka on ollut siellä myös päivisin; Moa saa ruuan aina aitaukseen ja nostan sen sinne yleensä päivälläkin nukkumaan öiden lisäksi. Nyt noiden konserttien jälkeen olen laittanut Moan aitaukseen myös päivällä hereillä ollessaan, ja päästänyt pois vasta kun on rauhottunut hiljaa. Nyt neiti jaksaa inistä enää pari minuuttia, joten harjoituksista on ollut selkeästi hyötyä. Loppuviikosta kun olen tullut kotiin, on ollut täysin hiljaista! Naapuritkin ovat kertoneet, että pentu on ollut aivan hiljaa. Muutamia sanomalehtiä on revitty ja pisut tulleet paperille, mutta muuten Moa on ollut todella nätisi yksinollessaan.

Asiat tehdään todella hienosti ulos ja sanoisinkin, että päivän aikana tulee noin kuusi pissaa sisälle. Nämä pisut ovat semmoisia, jotka tulee nopeasti leikin tiimoissa ja en ole ehtinyt viedä Moaa ulos. Öisin tulee yleensä yhdet pisut, ja nekin joko aamuyöstä tai heti heräämisen jälkeen (jolloin mamma ei ole ehtinyt vielä havahtumaan täysin ;). Kakat on tehty toista yötä lukuunottamatta kaikki hienosti ulos, yhtiäkään ei ole niiden ensimmäisten jälkeen tullut sisälle. Kaikki pisut osuu myös aina hienosti paperille, vaikka asunnossani on myös räsymattoja lattialla.

Nanna on alkanut leikkimään Moan kanssa todella hienosti, ja  tyypit ovat painineet nyt pariin otteeseen päivien aikana. Moa väsyy Nannan kanssa riehutessa selkeästi enemmän kun minun leikittämisestä. Moa saa nyt repiä Nannaa päästä ja hännästä, ja nukkua myös Nannan lähellä. Huimaa edistystä on siis tapahtunut, sillä aluksi Nanna vältteli pentua hyvin tehokkaasti. Moa on heti ensimmäisestä päivästä saakka kiinnostanut Nannaa kovasti, mutta N on vaikuttanut lähinnä sille, ettei tietäisi mitä pennun kanssa tulee tehdä. Nyt koirat nukkuvat samalla pedillä tälläkin hetkellä!

Ulkona Moa pomppii kuin mikäkin aropupu. Alkukankeutta on aina havaittavissa, onhan se aivan väärin raahata pieni uninen koira tuonne ulos kylmään ;) Mutta kun kone lähtee käyntiin, niin se lähtee sitten kunnolla! Moa viipottaa remmissä hirveää vauhtia minun tai Nannan perässä, välillä joutuu jopa hoputtamaan Nannaa alta pois. Kun lunta tuli todella paljon, veti tyyppi silti lumisohjohangessa hirveää vauhtia ja kunnon loikkia. Moa ei juurikaan pysähtele itkemään ja pyytämään syliin, pistää menemään vaan. Pissat ja kakatkin voi tehdä vaan kunnolla tien sivuun nurtsille, ei missään nimessä asfaltille! Keskiviikkona tehtiin noin 40min lenkki, josta Moa oli noin kolmasosan ajasta takin sisässä. Muun ajan tyyppi loikki tyytyväisenä hangessa.

Moa on heti kerjäämässä kun joku eksyy keittiöön.

Kuva © Kerttu Haaslahti

Ruokahalu on selkeästi periytynyt äidiltä.. Kaikki uppoaisi ja vaikka kokoajan. Kuppi on tyhjä kahdessa sekunnissa ja nuoltu aivan putipuhtaaksi. Isäni luona Kirkkonummella ei myöskään jännittänyt yhtään, vaan ruoka maistui yhtä hyvin kuin kotonakin. Olen havainnut, että pieni koira voi herätä vaikka umpiunesta kun jääkaapin ovi aukeaa..

Kuva © Kerttu Haaslahti

Kaikenkaikkiaan Moa on erittäin reipas pentu. Uudet asiat eivät juuri jännitä ja vauhtia piisaa. Äänenkäyttö voisi kenties olla astetta pienempää, mutta siihenkin tottuu. On lähinnä huvittavaa, kun Nannakin herää unestaan pikkuisen kääntäessä kylkeään. Yhteinen elämämme on siis lähtenyt hyvin käyntiin ja on ihanaa huomata, kuinka Nanna nauttii pikkuisen seurasta. On se vaan niin, että jokainen whippet tarvitsee toisen whippetin!