Olemme tutustuneet Nannan kanssa tänä talvena agilityn saloihin vinttariryhmässä Pitäjänmäellä. Suureksi yllätyksekseni neiti on tykännyt agilitystä todella paljon, niinkin paljon, että kun muut ovat radalla niin neiti tärisee ja huutaa ihan kuin viehettä vedettäisiin kuonon edessä. Ryhmässä on ollut todella hauskaa ja ihanan leppoisa meininki, puikkonokat ovat saaneet mahtavaa aivojumppaa. Tänään menemme taas pitkästä aikaa agiliitämään, odotus on jo kova!
Olemme Nannan kanssa siis molemmat täysin alottelijoita, joten sähläystä on havaittavissa (varsinkin ohjaajalla ;). Nanna kuitenkin taitaa jo hypyt, putken, A:n ja kepit varsin mallikkaasti ottaen huomioon, että olemme käyneet treenaamassa vasta alle 10 kertaa. Taisimme löytää itsellemme mukavan harrastuksen lepokauden ajaksi!
Ohessa hieman videomateriaalia viime vuoden puolelta. Kiitos Susannalle kuvaamisesta! Ja agilityä harrastavat lukijamme (ainakin Cursus 65:n eturivin ystäväni ;), älkää välittäkö allekirjoittaneen sähellyksestä videoissa, me ollaan vielä ihan noviiseja tässä lajissa!
1 kommenttia:
Oi ootte niin ihania <3 Agility on kyllä hauskaa, myös vähän rennommalla asenteella :)
Lähetä kommentti